Kodeissa näkyy posliinia monissa paikoissa ja eri muodoissa. Kotia silmäillessä huomaa posliiniset astiat, kuten lautaset, mukit tai kahvikupit, tarjoiluastiat ja kukkaruukut. Posliiniset koriste-esineet ovat monen kodin kaunistuksena. Posliini on myöskin pesuhuoneidemme perusmateriaali; lavuaarit, wc-pytyt sekä seinälaatoitukset ovat useimmiten posliinisia. Ja löytyypä posliinisia osia myös sähkölaitteista ja lampuistakin. Ennen vanhaan myös valokatkaisimet ja pistorasiat olivat posliinisia, mutta ne ovat sittemmin vaihtuneet muovisiksi.
Posliini on useampaan kertaan polttamalla kovetettu ja helposti työstettävä materiaali, jonka ainesosina on perinteisesti puolet kaoliinisavea, neljännes maasälpää ja neljännes kvartsia. Koristelu ja lasitus tehdään yleensä viimeisten polttokertojen yhteydessä. Posliinin ohella samantyyppisiä kestäviä ja pestäviä astioita ja esineitä tehdään myös kivitavarasta ja fajanssista.
Eurooppalainen posliini
Posliini keksittiin monen mun keksinnön tapaan Kiinassa arviolta noin tuhat vuotta ennen Eurooppaa, ja sitä on tuotu myös Eurooppaan kautta aikojen. Posliinin resepti oli kuitenkin vuosisatojen ajan kiinalaisten salaisuus, ja näinpä Euroopassa kehiteltiin oma tapa valmistaa posliinia. Vuonna 1709 saksalainen Böttger kehitteli ensimmäisenä eurooppalaisena toimivan posliinireseptin, ja tämä tapahtui Meissenissä sijaitsevassa linnassa. Meissenin posliini onkin monelle tuttu termi, ja yhä edelleen Meissenin posliinin logo on käytössä – ja se on nykyisin yksi maailman vanhimpia käytössä olevia tuotemerkkejä. Meissenin posliinista valmistetut esineet ovat hyvin arvokkaita, ja siitä valmistetaan lähinnä koriste-esineitä.
Suomalaisen posliinin historia kulkee yhtä matkaa Arabian kanssa. Ruotsalaisen Rörstrandin tytäryhtiöksi vuonna 1873 perustettu Arabia on yksi suurimmista Pohjoismaisista keramiikan valmistajista. Arabian logoa on nähtävissä kautta vuosikymmenten niin astioissa kuin kylpyhuoneposliineissakin, ja yhtiön muotoilukieltä on palkittu runsaasti viimeisen vuosisadan aikana. Tosin Saksassa posliinin 300-vuotisen taipaleen näyttelyissä ei mainittu Arabiaa lainkaan, vaan tämä vahvasti suomalaisen identiteetin omaava yritys esiteltiin osana ruotsalaista Rörstrandia. Suomalaisomistukseen Arabia kuitenkin siirtyi jo vuonna 1916, ja sittemmin Arabiasta on tullut osa Iittala Groupia. Arabia mielletäänkin maassamme vahvaksi osana suomalaisuutta, ja aitona suomalaisena brändinä.
Kiinalainen posliini
Vanhimpia kiinalaisia posliiniesineitä on pystytty ajoittamaan 600–900-luvuille, ja Eurooppaan sitä on tuotu tiettävästi jo tuolloin Silkkitietä pitkin. 1200-luvulla Marco Polo on maininnut muistelmissaan posliiniesineet, ja 1500-luvulla kiinalainen posliini olikin jo varakkaiden ruhtinaiden astiastojen arvokas osa. Suomessakin ainakin Turun linnassa on ollut kiinalaista posliinia olevia astiastoja 1600-luvulta lähtien.
Ming-kaudella, eli vuosisatojen 1300–1600 aikana, kiinalaisen posliinin valmistus ja koristelutekniikka saavuttivat taiteellisen huippunsa, ja tuon ajan säilyneet aidot esineet ovatkin nousseet huimiin hintoihin. Kiinassa on myös vahva jäljennöskulttuuri, ja onkin hyvin vaikeaa erottaa arvokasta aitoa vanhaa posliinia tuoreemmasta jäljennöksestä. Sisustusesineinä ei aitoudella ole aina niin merkitystä, mutta antiikin keräilijöiden tulee olla tarkkana.
Riisiposliini
Yksi hauskoista posliiniastioiden valmistusmenetelmistä on riisiposliini. Nimensä mukaisesti se on alunperin Kiinasta lähtöisin oleva menetelmä, jossa posliiniesineen pinta on koristeltu reikäkuvioin. Suomessa Arabian tehtaalla kehiteltiin riisiposliinitekniikkaa 1940-luvulla itävaltalaisen keraamikon toimesta. Riisiposliinisia astioita ja koriste-esineitä onkin valmistettu maassamme runsaasti. Astiat ovat olleet ostettaessa arvokkaita, sillä niiden valmistustekniikka on monimutkainen.
Riisiposliinissa esineeseen kaiverrettiin aukkoja ennen ensimmäistä polttoa, ja seuraavaan polttoon ne täytettiin lasitteella. Näin esineeseen tuli ikäänkuin riisinmuotoisia valoaukkoja. Riisiposliiniset esineet ovat hyvin ohuita ja hauraita, ja usein ne jäivätkin koristeiksi hyllyille ja vitriineihin. Arabialla oli erillinen riisiposliiniosasto 1960-luvulle saakka, ja säilyneitä esineitä onkin vielä markkinoilla runsaasti. Useat niistä ovat lähestulkoon käyttämättömiä. Onkin mielenkiintoista seurata, tulevatko riisiposliiniset astiat uudelleen suosioon, kuten useille 1950- ja 1960-lukujen astioille ja koriste-esineille on käynyt, vai meneekö käytännöllisyys muodin edelle.